Mirja Sinkkosen ajatuksia

Hankalatkin asiat sujuvat parisuhteessa, jos kummatkin ovat hyvällä tuulella, mutta entä jos toinen on väsynyt? Silloin puolustusmekanismit pettävät, mielen pohjalta alkaa nousta pintaan asioita, joita et tiedostanut, et edes muistanut olevan. Silloin tulee sanottua sellaista mitä et saa takaisin tai loukattua pahasti toista.”

Eräs luentojen keskeinen teema liittyi kiintymyssuhteen syntyyn. Vanhemmuus kulki mukana, kiintymyssuhdeteorian väistämättömänä sivujuonteena, kirvoitaen monia kommentteja.

Kiintymyssuhde syntyy alussa salamannopeasti, lapsi kiinnittyy siihen, joka ruokkii häntä. Lapsen ainoa kyky ilmaista tarvetta on itku.”

Lapsen tarpeet tulisi tunnistaa ja kunnioittaa niitä. Joskus lasta kohdellaan lähes syntymästä asti niin kuin se olisi koululainen.

Sitä opetetaan ja kehitetään, sen täytyy saada tiedollisia taitoja. Näkökulma on väärä, vauva on vauva, Mirja Sinkkonen toteaa.

John Bowlby jaottelee kiintymyssuhdemallit neljään ryhmään: turvalliseen, välttelevään, ristiriitaiseen ja organisoitumattomaan kiintymyssuhteeseen.

Ihminen on syntynyt elämään suhteissa, ja jos niitä ei ole, hän on psyykkisesti yksin. Ihminen tekee mitä tahansa saadakseen kokea suhteessa olemisen – vaikka siitä tulisi lyöntejä. Eikö ole merkillistä, miten viisas meidän Herramme on? Jeesus sanoi ristillä 'Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit'. Hän ei sano, että miksi vihasit minua. Vihassa ollaan mitä suurimmassa määrin suhteessa. Välinpitämätön, sivistynyt, hienovarainen etäälläolo on myös hylkäämistä, Mirja Sinkkonen sanoi. Hänen mukaansa nuoret voivat joutua tilanteisiin, joiden käsittelemiseen heillä ei ole välineitä.

Voi syntyä tilanne, jossa minun isäni lapset lähtevät uusperheen lapsen kanssa Lappiin, mutta minun kanssani isä ei tee koskaan mitään.”

Turvallinenkin kiintymyssuhde voi muuttua matkan varrella turvattomaksi. Mirja Sinkkonen kertoi, että puoliso voi tulla turvallisista varhaissuhteista, mutta sitten huomaakin, että toinen ei ole tullut suhteeseen muuta varten kuin hakkaamaan; hänen reaktionsa ahdistukseen on lyöminen. Samalla turvallisuus ja luottavaisuus muuttuvat epävarmuudeksi ja epäluottamukseksi.

Riittämättömyys synnyttää häpeää

Mirja Sinkkosen mielestä välttelevä kiintymyssuhde sopii hyvin itseään vähättelevään ”enhän mie mittään” asenteeseen, jossa heijastellaan toisten valoa, kuin kuu auringon säteitä. Häpeäntunne leimaa välttelevää kiintymyssuhdetta. Sitä on aimo annos kaikissa muissakin -, paitsi turvallisessa kiintymyssuhteessa. Häpeä on minä-tunne, jossa minä koen olevani jotakin.

Riittämättömyys ja häpeä ovat samaa perhettä. Olen jollakin tavalla riittämätön ja koen siitä häpeää. En voi tehdä tilalleni mitään. Häpeäkokemukset peilautuvat vuorovaikutussuhteisiin, Mirja Sinkkonen kertoo.

Arkitilanteessa äidin kädet saattoivat olla kyynärpäitä myöten taikinassa. Hän ei voinut juuri silloin ottaa sinua syliin. Hän saattoi olla humalassa tai masentunut, eikä kyennyt sitä tekemään. Tilanteessa saattoi olla syy torjumiseen, mutta tarve ei kysy sitä. Tarve on tarve.”

Lahjakkailla lapsilla on omat ongelmansa. Mirja Sinkkonen sanoi, että lapsille, jotka oppivat varhain lukemaan, ei välttämättä sen koommin lueta tai auteta muutenkaan. Lapsi on iso.

Kuormittuneille vanhemmille on edullista, että lapsi on iso. Jokin lapsen osaamisen alue tulkitaan siten, ettei se enää tarvitse hoivaa. Niin luonnollista kuin tarvitsevuus ja riippuvuus onkin niin siitä pyristellään irti. On hyvin raskasta, että joku tarvitsee minua koko ajan, Mirja Sinkkonen toteaa.

Kaikilla on kertyvää kokemusta siitä, ettei tarpeita tullut kuulluksi. Korjaavat kokemukset osuvat tähän häpeään hyvin. Elämä tarjoaa useita tilaisuuksia sille, että kertomatta jääneen tarinan voi kertoa jälkeen päin. Se ei ole ihan sama tarina, mutta sen puhuminen on kuitenkin yllättävän hoitava ja myönteinen kokemus. Pariterapiassa on tärkeää korostaa sitä, kun sanotaan, että tuo toinen ei kuule, eikä yhtään ymmärrä.

Asiakkaana parisuhde

Mirja Sinkkonen korostaa sitä, että pariterapiassa ei tulisi sanoa, että kun kumppani on tuollainen ja sinä taas tuollainen niin sinun pitäisi petrata tuohon suuntaan. Asiakkaana on suhde, ei niinkään kumpikaan ihmisistä. Sinkkosen mielestä suhdeongelmaa voi kauhoa monilla eri menetelmillä, esimerkiksi kiintymyssuhdenäkökulmasta käsin.

Mirja Sinkkonen kertoi esimerkin ratkaisukeskeisestä terapiasta, jossa suhdetta oli hoidettu äärimmäisen yksinkertaisin keinoin. Terapeutti oli saattanut antaa avioparille ohjeen, että pidätte perhefoorumin joka torstai klo 19.

Yht'äkkiä siitä lähti liikkeelle toisenlainen traditio siinä perheessä. Perhe pystyi puhumaan toistensa kanssa ja aikuiset myös kahdestaan ikävistä asioista, ilman että oltiin ruokapöydässä.

Mirja Sinkkosen kertoi kohdanneensa tapauksia, joissa puoliso on oivaltanut itsestään jotakin ja tajuaa ettei pysty enää elämään ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä häntä. Sen seurauksena ajaudutaan usein eroon.

Silloin ikäänkuin ammutaan hyttystä tykillä. Ennen eroa on monta muutakin keinoa. Yritetään hoitaa suhteessa olemista; kiintymyssuhdeteoria ja pariterapia pyrkivät suhteessa olemiseen, samoin itsetuntoon ja häpeään liittyvät kysymykset ovat suhteessa olemisen kysymyksiä.