Miehistön huolto

Joka syksy kokoonnumme aktiiviparien huoltoviikonloppuun vaihtuvien teemojen äärelle, siellä myös oma suhde tulee hoidetuksi.

Yksi kymmenestä? On ainakin mistä valita. Kuljemme Tiinan kanssa kohti rantaa, jossa haluamme tulla kuvatuksi. Tiina keksii, että kuvassa voisi levätä jätkänpedillä, toisen olkapää päänalusena. Kuvassa saisi näkyä syksyinen rantamaisema.

Parikymmentä avioparia kokoontui Puhjonrantaan pohtimaan valokuvan käyttöä avioparityössä, Marjo ja Jari Kalavaisen pohjustaessa syksyisen 'Samassa Veneessä' miehistönhuollon teemaa.

Tapaamisessa ei vain istuttu kuuntelemassa luentoja vaan myös jalkauduttiin leirikeskuksen maastoon. Jokaisesta pariskunnasta otettiin kymmenen valokuvaa, joista parit valitsivat yhden. Yleensä kuvaaja sanelee, miten kuvaan asetutaan, mutta tällä kertaa parit päättivät itse, miten ja missä tulla kuvatuksi.

Kuvaamisen tarkoituksena oli vahvistaa valokuvan keinoin suhteessa olevia myönteisiä asioita.

Kuvaamisprosessin viimeisessä vaiheessa valokuvat katseltiin diaesityksenä, aluksi kommentoimatta, toisella katselukerralla kommenteille annettiin tilaa.

Päivä tuotti ajatuksia herättäviä valokuvia. Kuvia joissa seistään rantakaislojen seassa tai katsellaan elämää puusta käsin. Kuvia, joissa lähdetään töihin tai palataan riidan jälkeen lämpimään syliin tai palataan jonnekin suhteen ensimmäisiin kuviin. Kuvia, joissa juuret tunkeutuvat syvään maahan ja joissa etsitään lujaa perustaa elämän kriisien ravistellessa.

'Samassa Veneessä' avioparityö on saamassa työkalupakkiinsa kameran parisuhteen palikoiden ja luentomuistiinpanojen joukkoon. Kalavaisten mielestä valokuva voi vahvistaa suhdetta silloin, kun se auttaa näkemään ja pukemaan sanoiksi jotain positiivista ja toivoa tuovaa, mitä ei ehkä muuten huomata.

”Kyse on välineestä, jonka avulla kerrotaan uutta tarinaa suhteesta. Siksi on tärkeää, että ohjeistus kuvausaiheiden valintaan, kuvaustilanteeseen ja kuvien katsomiseen tehdään huolella, tähän tavoitteeseen pyrkien.”

Toisten ajatusten ja kokemusten kuuleminen katsottaessa kuvia ryhmätilanteessa voi olla merkittävää myös omaa suhteen kannalta. Kalavaisten mukaan on tärkeää, että kukin pari kommentoi omaa kuvaansa aluksi itse ja antaa sitten halutessaan luvan muille.

”Jos kuvasta puhutaan ryhmässä ääneen, on tärkeää, että pari sanoo ensin itse, mitä kuvassa näkee. Muuten toiset saavat etusijan, kun sanotaan asioita parin omasta elämästä”.

Avioliittoleirillä kuvausprosessi sopii mihin vaiheeseen tahansa, kunhan ryhmään on syntynyt luottamuksellinen ilmapiiri. On myös eduksi, jos käsiteltävät teemat tukevat valokuvan kautta tapahtuvaa suhteen tutkailua.

Valokuvaus elää renessanssia. Yhä useammalla on taskussaan jonkinmoinen kamera. Uusi teknologia tuottaa markkinoille toinen toistaan parempia pokkareita ja järkkäreitä, joilla voi hämärässäkin saada loistavia otoksia ilman kuvakohinaa. Tekniikka ei kuitenkaan auta, jos kohteen minäkuvan varjoalueilla kohisevat leimaavat sanat tai vaikkapa perisuomalainen sanattomuus.

Lähtökohta, jossa kuvaus toteutetaan parin toiveiden mukaisesti voi rohkaista ihmisiä tulemaan esiin omana itsenään. Kuvauksen harrastajalle se voi olla uusi, luova tapa kuvata ihmistä - ja saada siten parempia kuvia.

Lienee syytä muistaa, ettei kyseessä ole pitkälle hiottu taideterapiamuoto vaan väline, joka voi rikastuttaa suhdetta. Se voi auttaa puolisoita vastaanottamaan ja antamaan rakkaudellisia rohkaisun sanoja lyttäävien leimojen tilalle niin omassa suhteessa kuin ryhmätilanteessa, jossa kuvia katsellaan.

Mielestäni mikään ei estä puolisoita kertomasta miltä kumppani näyttää Jumalan silmissä, lunastuksen näkökulmasta käsin. Näin myös Sanan lupaukset saisivat vahvistaa ihmisen minäkuvaa.

Meitä ympäröivä kuvien tulva viestii omalla kielellään tarpeesta tulla hyväksytyksi ja nähdyksi suhteessa. Avioparityössä palataan suhteessa olemisen lähtökohtiin. Valokuva voi avata siinä uusia näköaloja.

Kymmenestä otoksesta valitsimme Tiinan kanssa kuvan, jossa lepäämme jätkänpedillä laiturin penkillä. Kuva on päätynyt pakastimen oveen isovanhempien ja kummilasten kuvien joukkoon. Tiina heittäytyi parikuvaukseen täysillä. Useassa otoksessa jähmettyneen hymyn sijaan kasvoilla näkyy rento ilme.

Ykköseksi päässeessä kuvassa Tiina katsoo kuvassa jonnekin vastarannan yli. Kuvaa katsellessa ihmettelen, tiedänkö vieläkään mistä hän haaveilee. Onko sillä edes väliä? Kunhan olemme samassa kuvassa.