Ei ole tyhmää pyytää päästä rakkaansa kainaloon tai rauhaisaa lepohetkeä raskaan työpäivän päätteeksi.
Nelisenkymmentä aikuista lähti elokuisena viikonloppuna löytöretkelle omiin täyttymättömiin ja tyydyttyneisiin tarpeisiinsa. Neljä avioparia oli johtamassa Karkun evankelisella opistolla Kansan Raamattuseuran järjestämää Kohtaavatko tarpeemme -kurssia.
Alustukset jakoivat teoreettisemman sisällön lisäksi henkilökohtaisia, koskettavia esimerkkejä elävästä elämästä.
Luentoja tauottivat lyhyet henkilökohtaiset tai oman puolison kanssa suoritetut tehtävät. Isompaa kysymystä parit lähtivät työstämään aurinkoiseen puistoon tai oman huoneen rauhaan puoleksi tunniksi tai kolmeksi vartiksi. Sen jälkeen kokemukset vaihtuivat vapaamuotoisesti koko joukon kesken.
Viikonlopun anti keskittyi neljään parisuhdetta koskevaan tarpeeseen: hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarpeeseen, liittymisen ja turvallisuuden tarpeeseen, erillisyyden ja itsenäisyyden tarpeeseen sekä arvostetuksi tulemisen tarpeeseen.
Nyt tahtoisin kainaloon
Vastuupareista nuorin, ylöjärveläiset Satu ja Kalle Vähätalo, asettuivat ensimmäistä kertaa avioparitapahtuman luennoitsijan paikalle kertomaan muille omista kokemuksistaan.
– Lapsena pyrin olemaan mahdollisimman kiltti ja vaivaton. En sanonut tunteitani ja tarpeitani ääneen, vaan pyrin täyttämään muiden tarpeita. Tämä on jatkunut aikuisuuteen ja avioliittoon, Satu Vähätalo pohti.
– Minulla on vahva rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Kun takana on pitkä työrupeama ja lapset saatu nukkumaan, kaipaan hellyyttä. En kuitenkaan saa sitä sanotuksi ääneen. Tuijotan telkkaria, ja Kalle tietokoneen ruutua. Miksi onkin niin vaikea ilmaista, että juuri nyt tahtoisi paikan kainalosta?
Vääränlainen kiltteys on pitänyt Satu Vähätaloa sellaisessa yliotteessa, ettei hän ole kokenut olleensa oikeutettu tarpeisiinsa.
– Tahdoin olla niin hyvä ja täydellinen perheenäiti, että annoin tietoisesti yhtä paljon minuutteja lapsilleni, kotitöille ja parisuhteelle. Unohdin kokonaan itseni, minkä seurauksena jouduin kriisiin. Olen joutunut tekemään paljon töitä miettiessäni omia, syvimpiä tarpeitani.
Saisinko hetken omaa rauhaa
Kalle Vähätalo on kaivannut lapsuudesta asti läheisiltään hyväksyntää. Aikuisena hän on hakenut sitä myös työyhteisöltä.
– Muiden tarpeet ovat menneet omieni edelle; olen joustanut liikaa miellyttääkseni muita. Työpäivät ovat toisinaan venyneet niin, etten ole pystynyt pitämään Sadulle ilmoittamiani kotiintuloaikoja.
Itsenäisyyden kaipuu on iskenyt pitkän työpäivän päätteeksi.
– Kotiin saavuttuani sekä vaimo että lapset ovat kaivanneet huomiotani, enkä ole saanut sanotuksi ääneen tarvettani pieneen lepohetkeen. Väsymykseni on kanavoitunut siihen, että olen poissaoleva. Huonosti menneen päivän jälkeen saatan purkaa ärtymykseni nipottamalla kenkien ja vaatteiden epäjärjestyksestä eteisessä!
Tyydyttymättömät tarpeet voivat ilmetä puolisoilla yhtä aikaa: toinen haluaa hellyyttä ja toinen yksin oloa.
– Silloin pitää vain sopia, kumman tarve täytetään ensiksi. Kyllä se oma vuoro sieltä aina tulee. Siihen tiedän jo luottaa, Kalle Vähätalo toteaa hymyillen.
Terve avioliitto kestää pyynnöt
Arjessa tarpeiden mietintä on usein ostoslistan laadintaa. Pesukone vinkuu viimeisiään ja lenkkarit nauravat. Jääkaappi huutaa tyhjyyttään.
Oman ajan ottaa vasta siinä vaiheessa, kun kuppi meni jo nurin ja nostaa kytkintä.
Jo pelkkään kummalliseen oloon – sellaiseen, jossa vähän masentaa ja tuntuu tyhmältä – on joskus vaikea löytää syytä. Fiilis saattaa yllättää töissä, kotona ja seurakunnassakin.
Viikonlopun jälkeen osaan miettiä, voisiko syy olla siinä, että jokin kurssilla mainittu tarve on jäänyt täyttymättä. Siellä kävi ilmi, että moni mies kaipaa omaa aikaa ja arvostusta, kun taas nainen rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä.
Vaikka asia on ihan tuttu, miksi niin harva sanoo tarpeensa ja toiveensa puolisolle? Silloin vältyttäisiin luuloilta, arvailuilta ja aika usein myös metsään menemisiltä.
Onko avioliitosta tullut valtataistelujen kenttä, jossa ei saa tuoda esiin tarvitsevuuttaan? Jäisitkö puolisosi jyräämäksi, jos kertoisit?
Terve avioliitto kestää rakkaudella esitetyt pyynnöt ja jopa syvenee niiden ansiosta. Kun tunnistamme tarpeitamme ja kerromme niistä, opimme tuntemaan puolisoamme entistä paremmin.
Olen suunnitellut aloittavani. Ajattelin pyytää ensiksi olkapäilleni lämpimästi ja suojelevasti kietoutuvaa käsivartta.
Teksti ja kuvat: Erja Taura-Jokinen
