Pirkkalalaiset Ulla ja Tero Haukilahti ihastuivat nuorina toisiinsa Saksan matkalla. 17-vuotias Tero kuului soittokuntaan, jonka seurakunta vei konserttimatkalle. Samalle reissulle otettiin myös turisteja, joksi puolestaan 15-vuotias Ulla oli ilmoittautunut.
– Taisimme siellä Kölnin kirkon tuntumassa astella hetkisen käsi kädessäkin, Ulla Haukilahti muistelee hymyillen.
Tero Haukilahdesta tuntui lähes ensi hetkistä alkaen, että siinä on tyttö, jonka kanssa hän haluaa viettää koko loppuelämänsä.
Nuoret haaveilivat siitä, millainen heidän yhteinen koti aikanaan olisi ja kuinka monta lasta he hankkisivat.
– Seurusteluaikana kasvoimme yhdessä ja koimme kaiken yhdessä. Vierailimme toistemme kotona, ja perheyhteisötkin tuntuivat sekä kannustavan että auttavan eteenpäin. Elämänkatsomuksemme oli samanlainen, he kertovat.
Sitoutuminen ei tuolloin tuntunut vaikealta. Neljän vuoden seurustelun jälkeen pari kihlautui ja avioitui siitä vuoden päästä.
”Olisi ollut helpompaa kahdessa osoitteessa”
– Vaikeudet alkoivat, kun mentiin naimisiin, Tero Haukilahti naurahtaa.
Parisuhde joutui koetukselle erityisesti silloin, kun lapset olivat pieniä.
– Olin lähtenyt yrittäjäksi ja projektitöihin Helsinkiin. Siellä työskentelyn aika vierähti lähes seitsemään vuoteen suunnitellun yhden sijasta. Kävin kotona viikonloppuisin, ja taisivat pienet lapset välillä ihmetellä, että kuka tuo mies oikein on, joka välillä paikalle ilmaantuu. En osannut pitää edes lomaa, neljän lapsen isä tunnustaa.
Ulla Haukilahti hoiti kiltin perheenäidin tavoin katrastaan, kärsi puolison poissaolosta ja kävi töissä.
Odotukset viikonlopuista olivat ylimitoitettuja.
– Tero tuntui odottavan pullantuoksuista vaimoa, joka antaisi hellyyttä ja läheisyyttä. Itse olin aivan kuolemanväsynyt sillä hetkellä, kun hän avasi oven. Halusin jättää lapset hänen huostaansa ja levätä, Ulla Haukilahti muistelee.
Elämässä oli pahaa oloa ja riitelyä. Raskaimpina hetkinä hänestä tuntui siltä, että pitäisi erota. Tuohon ratkaisuun he eivät kuitenkaan päätyneet.
Kumpikin on sitä mieltä, että noina aikoina heitä kannattelivat kaksin vietetyt vuodet. Ne olivat juurruttaneet heidät vahvasti yhteen.
Ratkaiseva viikonloppu
Vuonna 1999 tuttavat antoivat heille esitteen Mennään Eteenpäin -aviopariviikonlopusta ja kehottivat lähtemään mukaan. Tapahtumasta tuli Haukilahdille käänteentekevä.
– Puhumme nykyään ajasta ennen sitä ja sen jälkeen!
Tero Haukilahti tajusi sen, ettei juuri tunne itseään ja sitä, mitä oikeasti haluaa. Ulla Haukilahdella viikonloppu nosti esiin sisimmän haavoja, joita hän ei ollut aiemmin tiedostanut.
Kummallakin käynnistyi omanlaisensa kehitysprosessi. Mies luopui pian reissutöistä. Vaimo alkoi etsiä juuria usein vaivaavaan syyllisyyteen, pahaan oloon.
– Lähdimme ME:n jälkeen pienryhmään ja melko pian myös uuteen viikonloppuun, joka oli räätälöity pienelle joukolle. Siellä löysimme parisuhteeseemme syvän yhteyden.
Haukilahdet ryhtyivät avioliittotyön vastuunkantajiksi, puhumaan eri tilaisuuksissa. Luentoja rakentaessaan pari on pysähtynyt monta kertaa tärkeiden parisuhdeasioiden äärelle.
Sitoutuminen on heidän avioliitossaan vaatinut suostumista muutokseen sekä tahtoa henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen.
– Nyt näemme jo sitoutumisen hedelmiä. Saamme nauttia yhdessä lapsista ja lastenlapsista sekä heidän edesottamuksistaan. Olemme tahtoneet antaa heille esimerkin siitä, että vaikeuksista voi päästä yli. He ovat nähneet omin silmin rikkinäisyytemme, mutta myös edistymisemme.
Ulla ja Tero Haukilahti viettävät nykyisin paljon aikaa yhdessä.
– Meillä on edelleen samat mieltymykset ja viihdymme keskenämme, pari toteaa yhteisen Rukan reissun aattona.
Teksti ja kuva: Erja Taura-Jokinen
