Runonurkka
Kun hopeakellojen helinä on vaihtunut astioiden kolinaan
ja ainoa joka menee päästään pyörälle,
on pyykkikone,
istu silloin viereeni keittiön pöydän ääreen,
katso silmiini, tartu käteeni ja sano uudestaan:
Tahdon
Paratiisi on kadonnut ja muuri noussut tilalle.
Portin kieli on takertunut kiinni.
Sanaristikon varjossa istuu hedelmätön eeva
ja aadam on verhoutunut sanomalehteen.
Julistetaan katseenväistämiskielto,
heitetään kärkikolmiot pois,
tullaan oikealta, tullaan vasemmalta
ja kohdataan.
Mitä siitä, jos joskus kolisee,
parempi niin
kuin että pinnat kiiltäen ajaisimme loppuun asti
kosketusta saamatta.
Ei tuhlata tätä päivää,
ei anneta sitä vihan vietäväksi,
kaunan kauppatavaraksi.
Istutaan ihmisiksi kahden puolen kahvipöydäm
ja puhkotaan puhumalla pahan valta.
Miten sovimmekaan yhteen:
Kuin vetoketjun vastapuolet,
koukku koukulta napsahdamme toisiimme
ja tartumme kiinni.
Vaan kun vedämme vuorikankaan hampaisiimme
silloin kaikki on jumissa.
Tähänkö meidän on jäätävä,
hampaattomia päiviä odottamaan?
Terve riitely ei raatele,
ei tuhoa,
vaan purkaa lahoa
ja rakentaa uutta.
Riitta & Juha Hämäläinen
kokoelmista: "Yhdessä olemme enemmän"
ja "Pala taivasta"
| 
