Kestävä parisuhde

Kaarina Määttä kirjoittaa, että parisuhteen onnistuminen ei todennäköisesti riipu ensisijassa pariskunnan yhteensopivuudesta, vaan parin keskinäisestä kyvystä ratkaista ristiriitoja.

Kaarina Määtän kirjan pohjana ovat usean sadan eri-ikäisen avioparin kertomukset siitä, mitä asioita he pitävät oman parisuhteensa onnistumisen salaisuuksina. Määttä kirjoittaa, että kertomuksia lukiessa alkoi hahmottua kahdeksan erilaista ratkaisumallia tai peruspilaria, joita pariskunnat käyttivät säilyttääkseen parisuhteensa ja avioliittonsa elinvoimaisena.

Ihmiset hakeutuvat mielellään sellaisten ihmisten seuraan, jotka muistuttavat jollakin tavoin heitä itseään, mutta parisuhteessa samanlaisuutta ei Määtän mukaan voi pitää "onnellisuusautomaattina". Olennaista on se, että parisuhteeseen vaikuttavien muutosten yhteydessä kumpikin puoliso kykenee joustamaan ja mukautumaan toisen muutokseen.

Arki ja rutiinit parisuhteessa saavat sen helposti tuntumaan laimealta ja kyllästyttävältä, mutta Määttä totesi kirjoituksia lukiessaan, että avioliiton onnistumista ennustavana oleellisena asiana on kumppanien yhdessä harrastamien miellyttävien toimintojen määrä. Vaikka arki ja arjen rutiinit ovatkin kylästyttäviä, niin puolisot, jotka selviävät arjesta pääsevät Määtän mukaan lähemmäksi toisiaan yhteisten kokemustensa rikastuttamina.

Huomaavaisten sanojen ja tekojen merkitystä parisuhteen vahvistumisessa ei saisi aliarvioida, sillä Määtän mukaan rakkaus kukoistaa, kun osapuolet osaavat toistensa ilahduttamisen taidon. Ilahduttaa voi monin tavoin, mm. rakkaudentekojen avulla, rakkauden sanojen kautta sekä molemminpuolisen arvostamisen avulla, mikä on omiaan kasvattamaan pariskunnan välistä emotionaalista pankkitiliä. Pariskunnan välinen hellyys, seksuaalisuus sekä avoimuus niin ikään ilahduttaa ja vahvistaa parisuhdetta samoin kuin etäisyyden ja läheisyyden välisen tasapainon löytyminenkin.

Sitoutuminen parisuhteeseen lisää kummankin luottamusta suhteen säilymiseen, minkä vuoksi pari on myös valmis tekemään työtä suhteensa eteen. Sitoutuminen luo turvallisuutta ja vähentää hylätyksi tulemisen pelkoa. Sitoutuminen antaa suhteelle pysyvyyden tunteen ja sitä voi pitää valintana tulevaisuuden varalle. Sitoutumisessa voidaan erottaa rakenteellinen ja henkilökohtainen sitoutuminen.

Oman yksilöllisyyden ja itsensä hyväksyminen ilmenee rakkaussuhteessa kykynä kunnioittaa toista ja hyväksyä toisen erilaisuus. Kumppania ei tällöin tarvitse muokata tai valvoa loputtomasti, vaan hänelle voi antaa mahdollisuuden toimia, kuten hän parhaaksi katsoo, kirjoittaa Määttä. Kun yksilö kokee elämänsä mielekkääksi ja tyydyttäväksi myös rakkaussuhteen ulkopuolella, hän ei aseta rakkaussuhteelle liian suuria odotuksia tai paineita.

Parisuhteen kommunikaatiovaikeudet on selvitettävissä ja oleellista on, että pari pääsee pois jatkuvasta toistensa herjaamisesta, halveksimisesta ja loukkaamisesta. Puhumisen ja kuuntelun opetteleminen ovat yhtä tärkeitä taitoja, jotta asiat sadaan selvitettyä ja suhteessa päästään eteenpäin.

Ristiriitojen selvittämiskykyyn vaikuttavat sekä puolisoiden henkilökohtaiset että parisuhteen voimavarat. Mikäli kyvyt ja voimavarat eivät riitä ristiriitojen ratkaisemiseen, ongelmat paisuvat, puolisoiden hyvinvointi heikkenee ja parisuhdetyytyväisyys vähenee.

Omien odotusten ja toiveiden kertominen sekä puolison toiveiden ja odotusten huomioon ottaminen omassa toiminnassa ovat oleellisia asioita parisuhteen kestävyyden kannalta. Rakkauden kartta sisältää tiedon puolison menneisyydestä, hänelle tärkeistä asioista ja toiveistaan. Kartan avulla voi ilahduttaa ja huomioida puolisoaan arjen keskellä. Onnellisessa parisuhteessa puolisot tukevat toistensa toiveita ja tavoitteita sekä rakentavat yhdessä elämäänsä.

Ikään kuin kokoavasti edellä esitetystä Määttä korostaa, että parisuhteen onnistuminen ei todennäköisesti riipu ensisijassa yhteensopivuudesta, vaan parin keskinäisestä kyvystä ratkaista ristiriitoja. Toinen parisuhdetta ylläpitävä peruspilari on Määtän mukaan taito luoda tilanteita, jotka ilahduttavat kumpaakin puolisoa. Kolmanneksi Määttä mainitsee, että parin väliset tunnetaidot ja emotionaalinen lahjakkuus korostuu nykyajan parisuhteissa, koska ne ovat ennen muuta tunnesuhteita. Emotionaalisesti lahjakkaat ihmiset pystyvät arvostaman ja ymmärtämään toisiaan, parisuhdettaan ja muuta perhettään.

Parisuhdetta ei Määtän mukaan voi laittaa tiukkoihin raameihin, sillä se on hänen mukaansa pohjimmiltaan avoin, tyhjä tai sopimukseton tila. Suhde rakentuu kahden ihmisen välissä eikä sen olemassaolosta tai säilymisestä voi ulkopuolinen sanoa mitään varmaa, sillä tunnetta ja päätöstä rakkauden olemassaolosta eivät voi määritellä muut kuin rakastavaiset itse.