Voi tapahtua ihme!

Yrittää kumppaninkin mukanaan viedä
vaan onneksi tämä ei kaikkea siedä.
Niin on silmiin katsottava vihdoin kipua
väännettävä koneistossaan uutta vipua.

On käännyttävä valheen ja kieltämisen tieltä,
uskottava, ei rauha löydy sieltä.
On itse vastuussa muuttumisestaan
tahdon asia on luopua suuttumisestaan 

Vapaaksi on tekevä meidät vain tosi
yhtä totta se on kuin et puoliso kosi.
Osoittaa sinulle rakkauttaan tahtoi,
mutta minkäs hänkään itselleen mahtoi.
Tuli epäilystä, pettymystä, murhetta ja surua
monta kipeää vatsanpurua.

Kunnes eräänä päivänä Jumala soi
toisen toiselleen peiliksi loi.
Antoi voimia yrittää eteenpäin
antoi tiedon, ei tarvitse jatkua näin.

Asioita voidaan muuttaa ja auttaa
rakentaa yhdessä elämänlauttaa,
jolla rauhaa kohti seilataan
käsikädessä esteet keilataan.

Kumppanini onki samaa puolta
ei riidoista tarvitse kantaa huolta,
ne on yhteiselon rakennusaineita,
kun lauttamme yli lyö korkeita laineita.

Suojelusenkelit lohtua antaa
Taivaallinen Isämme käsillään kantaa.

Parisuhde on parhaillaan rakkautta syvää
halua tehdä toiselle hyvää.
Se on kipuilua, kun itse voi pahoin,
kun ei kasvustaan ole selvinnyt ehjin nahoin.
Se on kumppanuutta ja sanatonta taitoa
antaa toiselle jotain omaa ja aitoa.
Antaa itsensä vikoineen ja haavoineen,
omine käyttökaavoineen.
Hyväksyä toinen myös vajavaisena,
kasvaa rakastamaan toisiaan miehenä ja naisena.

On onni ja siitä hyvä olo,
kun on itselläänkin pesäkolo,
jonne voi aina itsenään palata,
ottaa rakkaimpansa lähelle ja hellästi halata.
Sanoa TAHDON vielä kerran,
antaa sen lupauksen edessä Herran.

Saa kulkea matkaa yhdessä näin,
käsikädessä, katseet taivaaseen päin.

Tajuan, meillä on avaimet suhdetta jatkaa,
mutta yksin ei tarvitse taivaltaa matkaa.
Löytyy myöskin pareja muita,
joilla kaapissa kolisee ”luurangon luita”.
Niitä selvitellään, sovitaan ja kuoppainen on tie,
vain kompastelu kohti täydellistä vie.                                           

ANNA-KAISA OJURI