Riitojen juuret
Moni muistaa vielä miten avioliiton alussa puhumista riitti yökaudet. Ajan kuluessa puheet alkavat kiertää kehää. Ongelmia ei haluta tunnistaa oikeilla nimillä. Suojelemme itseämme ja vaikenemme kipeistä asioista. Emme halua kokea esim. lapsuuden aikaisia hylkäämisiä uudelleen. Pelkäämme huonommuuden tunteen tai oman tuhoisan käyttäytymisen paljastumista.
Mies kertoo:
”Mieltäni painavat asiat tulevat ulos usein kiertotietä, riitelynä pienistä asioista tai murjotuksena jostakin vähäisestä seikasta.
Huomauttelen puolisoni arkisista mokauksista, vaikka sisälläni on tunne, että jokin syvemmän tason ongelma ja tarpeen tyytymättömyys vaivaa minua.”
Kun ongelmana ovat esimerkiksi seksuaalisuhteen vaikeudet, niistä mielellään vaietaan, koska ne heijastavat syviä heikkouden tuntemuksia meissä. Mies voi pelätä, että ongelman käsittelyssä identiteetti romahtaa ja miehisyys tuhoutuu. Hän tuntee itsensä naurettavaksi ja joutuvansa puolisonsa armoille.
Nainen voi pelätä, että seksiongelman paljastuessa hän kadottaa viehättävyytensä. Hän altistuu vaaralle, että hänessä on jotain vikaa. Naisen turvallisuuden tunne järkkyy ja hänen viehätysvoimansa surkastuu.
Molemmat puolisot pelkäävät toisen alentuvia kommentteja ja ymmärtämättömyyttä heikkouden tunteen käsittelyssä.
Puolisoiden väliset pelot kahlitsevat tunneyhteyden ja tarpeet jäävät kertomatta. Pettymystä ei kumpikaan halua myöntää edes itselleen. Hellyyden tilalle seksuaalisiin lähentymisyrityksiin sekoittuu taistelu vallasta. Kamppaillaan siitä, kuka saa päättää erilaisista arjen asioista. Välttelevät puheet, ärtymys ja riidat värittävät vähäistä yhdessäoloa.
Tuskainen tilanne kertoo itsetunnon heikkouksista, tunteiden patoutumista ja puhumisen ongelmista, jotka johtavat valtataisteluun. Tarvitaan jonkinasteinen ”kriisi” ennekuin molemmat osapuolet itse tajuavat, että omaa roolia on muutettava. Vasta umpikujassa suostutaan luopumaan totutusta.
Ensimmäiseksi on luovuttava siitä luulosta, että vaikeudet ovat vain toisen puolen sisäisiä murheita. Jokaisen ongelmissa kiemurtelevan olisi hahmoteltava kuva tilanteestaan niin tasapuolisesti kuin pystyy. Oman käyttäytymisen eritteleminen on huomattavan vaikeaa. Kun aviopuolisolla on paha olo, kuoreen vetäytymistä ja masennusta, on molempien puolisoiden lähdettävä avoimesti tutkimaan omaa käyttäytymistään ja rooliaan avioliitossa.
|