Hylkään jottei hylättäisi
Avioelämässä voi olla pattitilanne, jonka voi tiivistää yhteen lauseeseen:
”En voi elää kanssasi enkä ilman sinua.”
Irene Krister kirjoittaa ihmisistä, jotka kiihkeästi etsivät rakkautta ja samalla torjuvat sen:
”Näyttää siltä, että ihminen, jolta puuttuu yhteys itseensä, ei kykene aidosti liittymään kehenkään. Olemme silloin yhteydessä toiseen ainoastaan vaurioituneella osalla itsestämme. Tunnemme olevamme toisen vallassa ja se herättää meissä luonnollisesti vihaa”. ” Sisällämme oleva pikku tyttö tai poika suostuu mihin tahansa, ettei häntä vain hylätä. Elämme luulossa, että lakkaamme olemasta, jos tuo toinen jättää meidät.” ”Monissa riippuvuutta sisältävissä ihmissuhteissa on usein kysymyksessä kyvyttömyys ottaa rakkautta vastaan.” ( Tule lähelle, mene pois)
Hylkäämisen pelon vaivaaman voi olla hyvin vaikea puhua siitä, vaikka kyltymätön läheisyyden tarve tuntuukin pinnan alla. Taustalla voi olla lapsuudessa koettu hylkääminen, jota ei tiedosteta. Piilotetun pelon vallassa hän haluaa tehdä kaikki yhdessä.
Jos puoliso on myöhässä sovitusta ajasta, se aktivoi hänessä hylkäämisen kokemuksen ja hän suuttuu suhteettomasti, osaamatta selittää syytä. Hän kaipaa jatkuvaa varmuutta puolison olinpaikasta. Kun puoliso etsii omaa tilaa, hän kokee sen vaarana ja ahdistuu.
Jokaisella on itsessään tarve juuri sopivasta läheisyydestä ja vapaudesta suhteessa. Tarve vaihtelee ja aaltoilee ajan myötä. Niinpä puolisoiden toiveet voivat mennä pahastikin ristiin. Silloin kun toisella on läheisyyden nälkä, toinen etsii väljyyttä ja vapautta, kun taas toisella kertaa toisinpäin.
Vähitellen ymmärretään tämä vaihtelu eri tilanteissa ja tasapaino löytyy. Jos kuitenkin käy niin, että puoliso A on jatkuvasti vapautta etsimässä ja puoliso B aina se, joka kaipaa enemmän läheisyyttä, on varmaan syytä etsiytyä yhdessä ulkopuolisen kanssa miettimään, miten jumittuma saadaan irtoamaan ja molempien tarpeet saavat täyttymyksensä.
| 
