Häpeä ja tappio
Elämässä tapahtuu tragedioita, joista jää mieleen raskaita negatiivisia tunteita.
Parisuhde on vaikeuksissa, kun toisella puolisolla on muistiin ladattuna tappioita ja häpeää, joita ei pystytä purkamaan.
Kun minuus on joskus mitätöity ja poljettu maahan, voi uusi kolaus satuttaa herkästi. Huonommuutta, häpeää ja tappiota poteva yrittää puuduttaa mieltään ja torjuu ajattelemasta kokemuksiaan. Vahvat negatiiviset lataukset ovat kuin ukkospilviä hänen päänsä päällä, jotka sumentavat todellisuutta, vaikka hän ei haluaisi edes tunnustaa niitä.
Sairas häpeä kietoo hänen mielensä kehään, jossa se tulee uniinkin ja voimat hupenevat jatkuvaan vatvomiseen. Menneistä kokemuksista muodostuu mieleen miinakenttä, jossa räjähdys- tai romahdusvaara vaanii häntä. Jatkuva torjuntataistelu lukitsee negatiiviset tunteet hallitseviksi ja tekee hänet joustamattomaksi.
Myös puoliso kokee häpeän olemassa olon. Hän joutuu kulkemaan varpaillaan ja väistelemään arkaluontoisia tapahtumia. Vaikka asia puhutaan hänen mielestään selväksi, se ei katoa toisen mielestä.
Puoliso kokee häpeävän ihmisen olevan itsekeskeinen ja omaan napaansa tuijottava suuri egoisti. Kun tappion kärsinyt puhuu toistuvasti ongelmastaan, toisesta tuntuu, ettei hän haluakkaan päästää pois itsensä vatvomisesta.
Häpeän kokemusten käsittelyssä voi harjoitella itsetutkistelua. Siinä voivat auttaa esimerkiksi kirjat:
-
Ben Malinen: ”Häpeän monet kasvot”
- Salme Blomster: ”Kosketus”
Vaikeimmissa tapauksissa ammattiapu on usein tarpeen,
| 
