Arki ja puoliso ovat pettymys
Monen tulenaran aiheen taustalla on kateus tai kilpailu kuten lapsuuden sisarusten kesken aikanaan.
Puolisoa saatetaan arvioida kuin makkaraa lihatiskillä. Liitossa pysymisen hinta ja hyödyt asetetaan vaakakuppeihin.
Tuloksen ratkaisevat omat ja yhteisömme käyttämät arvoasteikot.
Ystävättäret keskustelevat:
”On se Paulakin aika kumma, kun se viitsii sellaisen nössön miehen kanssa olla naimisissa!”
Viihde ja julkkikset esittävät meille malleja ulkonäöstä, suorituksista ja elämästä, jota me tavalliset tallaajat sitten ihmettelemme.
Television katsojan tuntoja:
”Heillä kaikki, rakkauskin on ihanampaa!nJa mitä minulla sen rinnalla?
Vaatimaton arkeni ja harmaaksi kulahtanut parisuhteeni, kuin märkä tiskirätti. Haiseva, kylmä ja vetelä. Roikkuu vielä alaspäin, kuin lerppa...
Meitä kuljettavat median välittämät mielikuvat. Vertaamme elämäämme muihin ja lankeamme itse tehtyyn arvostuskuoppaan. Omatekoisen kuopan pohjalla on muutama terävä pettymyksen seiväs, jotka sitovat meidät mutapainiin itsemme kanssa.
Näistä arvostuksen mustista häpeän tunteista ei ole helppo puhua puolisolleen.
Mielessämme vertailuissa koetut tappiot muuttuvat tosiasioiksi. Ne eivät katoa piilottamalla tai pakottamalla. Kun niitä yrittää piilotella, ne muuttuvat kitkeräksi tunteeksi rinnassa. Yhtäkkiä tulemme haukkuneeksi puolisomme niin sanotusti ”pystyyn”. Pettymysten likasanko kaatuu hänen niskaansa. Mutta perimmäiset motiivit jäävät piiloon. Alas vajonneesta omanarvontunnosta ei haukkuja uskalla sanoa mitään.
Kun olen pettynyt elämääni, ei mielikuviani kukaan ulkopuolinen tule vaihtamaan päässäni. Voin saada muilta tukea, mutta työ on minun, koska itse asetan omat vaatimukseni. Vain itse voin korjata niitä elämäni vaatimuksia, jotka pettymykset kasvattavat raskaiksi.
Minun on tietoisesti kunnioitettava itseäni ja puolisoani todellisuutta. Olemme kumpikin ainutlaatuisia yksilöitä, joita Jumala rakastaa. Jumalan luomilla on heikkouksia, mutta en ole minä, eikä hän ole roskaa!
Muutos alkaa, kun alan puhua itsellesi omassa mielessäsi arvostavasti: ”Minä olen arvokas, ja voin tehdä puolisolleni monia arvokkaita palveluksia”
|