Kriisin keskellä?
Juutunko minä tähän?
Parisuhteen kriisit ovat tulleet kysymättä lupaa minulta. Usein vaikeat asiat kasautuvat aikansa ja tulevat sitten ryöpsähdyksenä pintaan.
Välillä tulee tunne, että avioliitossani on jokin peruuttamaton vika, enkä pysty sitä näkemään. Elämä on epätoivoista räpellystä, tulevaisuus umpipimeää tunnelia maan alla.
Jotenkin olemme toistaiseksi näistä räpiköineet pinnalle. Ja jotakin on näistä varmasti opittavaa. Vaikeinta on ollut oppia katsomaan itseään. Ehkä toivoa on pinnan alla vielä jäljellä, ja haluan kuitenkin yrittää.
Viisaat sanovat, ettei kriisi ole vain uhka vaan myös mahdollisuus. Epätoivon muurin noustessa eteen ihminen lyö aikansa päätään siihen, kunnes hoksaa: - Etsi jostakin ovi!
Kriisi pakottaa tunnistamaan omia sisuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan.
Mihin oikein pyrin tässä sotkussa? Kipujen ja pettymysten kautta tulen tietoisemmaksi itsestäni ja pakottaudun karsimaan pois pinnallisia tavoitteitani ja pelkojani. On keskiyttävä siihen, mikä auttaa pelastamaan avioliittoni.
|
Pelko ja yksinäisyys
 ”Kylmiä kokemuksia alkoi tulla, kun yhteisiä vuosia oli jo paljon. Et enää huomannut minua, niin kuin ennen. Tunsin itseni sivuutetuksi, kun meidän piti päättää yhteisistä suunnitelmista, lomista, asumisesta ja hankinnoista.
|
|
Riitojen juuret
”Mieltäni painavat asiat tulevat ulos usein kiertotietä, riitelynä pienistä asioista tai murjotuksena jostakin vähäisestä seikasta.
|
|
Luuranko kaapissa?
Kielletyt puheenaiheet ovat kuin luurankoja kaapissa. Kumpikin tuntee mielessään ne kylmät virtaukset, joita niistä syntyy, kun niistä ei voi puhua.
|
|
Häpeä ja tappio
 Elämässä tapahtuu tragedioita, joista jää mieleen raskaita negatiivisia tunteita.
|
|
Pakonomainen käytös
 ”En voi puhua tästä pakonomaisesta käytöksestä. Onkohan se enemmän sinun vai minun vikani?
|
|
Arki ja puoliso ovat pettymys
 Puolisoa saatetaan arvioida kuin makkaraa lihatiskillä. Liitossa pysymisen hinta ja hyödyt asetetaan vaakakuppeihin.
|
|
